 |
|
|
|
|
|
Kaikki kuvat © Stina Blomqvist / Anitta Kainulainen ellei toisin mainita
Suomeen rekisteröitiin ensimmäinen siperianhusky vuonna 1965. Se oli Sveitsistä tuotu narttu nimeltään Anya-Alaska, jonka omisti Kerttu Alm. Anya-Alaskasta tuli myöhemmin muotovalio. Seuraavana vuonna Esa ja Raili Mäntysalo (kennel Ahtojään) toivat USA:sta nartun nimeltä Kanakanak's Kishka joka oli ennen tuontia astutettu uroksella Monadnock's Konyak Of Kazan. Kishka synnytti Suomessa pentueen, josta tuli viisi urosta ja yksi narttu. Mäntysalot pitivät itsellään kaksi urosta ja ainoan nartun. Eva ja Bo Ekstam (kennel Mekusak) ostivat urospennun Ahtojään Mekusakin, Stina Blomqvist (kennel Kreevanka) osti Ahtojään Pikoon ja Dolly Odenwall osti Ahtojään Tanoon. Samana vuonna, eli 1966, tuli Mäntysaloille USA:sta myös narttupentu nimeltä Alakazan's Tiara Valeska. Vuonna 1967 Mäntysalot toivat USA:sta uroksen nimeltä Innisfree's Mikki Of Ahtojää, jolla Kishka astutettiin. Anya-Alaska sai pennut Ahtojään Mekusakin kanssa, joten tuona vuonna siperianhuskyjen rekisteröintimäärä oli noussut "jo" kolmeentoista.
Suomalainen Siperianhusky Seura-Finska Siberianhusky Sällskapet ry (SHS) perustettiin 1967. Valjakoita koottiin vähäisistä koirista ja rekikoiratoiminta pääsi alkuunsa. Vielä tuntemattomana ja eksoottisena rotuna siperianhusky menestyi hyvin näyttelyissä, monista tuli muotovalioita. Seuraavana tuontia ulkomailta jatkettiin. Seuraavaksi tuotiin seuraavannimiset koirat; Komat Of Kazan (Mäntysalot), Monadnock's Quana Of Mekusak (Eva & Bo Ekstam), Norstarr's Baanchi ja narttu Snonoa's Marina. Norstarr Baanchi on kautta aikojen eniten jalostukseen käytetty uros Suomessa. Näiden jälkeen huskeja alettiin tuoda ihan urakalla.
Kuitenkin vuodet 1976 ja 1977 olivat käänteentekeviä koko rodulle Suomessa. Alettiin seuraamaan Norjalaisten siperianhuskeja, jotka voittivat rekikoirakilpailuja; oliko voittojen syynä sangen erilainen ulkonäkö? Suomessa siihen mennessä oli ollut vain showlinjaisia (Monadnock) huskeja (lukuun ottamatta kahta Alaskan's Of Anadyr -sukuista siperianhuskyä), jotka muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olivat musta-valkoisia (muutama punainen ja valkoinen). Norjalaisten koirat olivat kevyempiä tyypiltään ja niiden väritkin olivat todella erikoisia; "likaista" naamaa, sudenväriä, riistanruskeita. Ei ihme, että Norjalaiskoirien värit pistivät silmään kun aiemmin oli nähty lähinnä vain musta-valkeita symmetrisellä värikuvioinnilla.
Valjakoita harrastaneet muuttivat kokoonpanonsa lähes täysin, koiria alettiin tuomaan Hollannin, USA:n ja Norjan kilpailevista käyttökenneleistä. USA:sta tuotiin koiria, mm. Arctic Trail's Who Of Kelson, Igloo Pak's Candy To, Alaskan's Victor Of Anadyr, Arctic Trail's Wing, Nugget Of Calivali... Ja tulokset paranivat! Vuonna 1980 oltiin ohitettu rekisteröinneissä jo samojedinkoirat. Koiria ei ainoastaan tuotu Suomeen, niitä myös vietiin ulkomaille. Rekikoira harrastus on tämän jälkeen laajentunut todella paljon, yhä useampi pentu kasvoi alkuperäiseen työhönsä; rekikoiraksi! Suomessa vallitsee tänä päivänäkin käyttölinjat enemmistönä ja monet uudetkin harrastajat valitsevat linjan sen erinomaisten käyttöominaisuuksien vuoksi harraste/kilpakoiraksi.
Uusia tuulia tuli 90- luvulla, kun ns Innisfree showlinjaisia alettiin tuoda Suomeen. Näistä yksi tunnettu suomalaisomistuksessa ollut multivalio Artic Blue Senator voitti Maailman Voittaja näyttelyn vuonna 1994. "Red"illa on pentueita Suomessa 4. Tästä meni muutamia vuosia ettei ns Innisfree showlinjaisia Suomessa ollut monia kunnes varsinainen buumi alkoi 2000-luvun alussa. Koiria tuotiin (ja tuodaan edelleen) runsaasti ulkomailta (etenkin itäblokista) ja pentueita syntyy vuosittain valtavat määrät - valitettavasti osa kasvattajista päätyi ns helppoon bisnekseen eikä pentueita teettäessä vanhemmille hankita välttämättä mitään tuloksia - puhutaan siis pelkästä pentutehtailusta. Tällaisia "pentutehtaita" on aina ollut rodussa kuin rodussa, myös siperianhuskeissa Suomessa, mutta nyt showlinjaisten "nallekarhupentujen" tullessa myyntiin sinisine silmineen, bisnes tuntuu räjähdysmäiseltä.
Aika näyttää mihin rotu on menossa. Pennun ostajalla on merkittävä rooli siinä, mihin rotua viedään; markkinat on siellä mitä halutaan tukea (ostamalla pentuja).
|
