 |
|
|
|
Siperianhusky
|
Luonteesta
Siperianhusky on arktinen rekikoira, jolla on vielä tallella alkukantaiset vietit, kuten saalistus- ja laumavietti. Siperianhusky ei kuitenkaan ole susi, ei edes puolisusi, vaikka omaakin susimaisia piirteitä ja susimaisen ulkonäön.
" Ystävällinen ja lempeä, mutta myös valpas ja seurallinen. Rodulla ei ole vahtikoiran omistushalua, se ei ole liian epäluuloinen vieraita kohtaan eikä tappelunhaluinen. Täysikasvuinen koira voi olla jossain määrin pidättyväinen ja omanarvontuntoinen. Sen älykkyys, käsiteltävyys ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja työskentelyhaluisen käyttökoiran " Siperianhusky on äärimmäisen kiltti rotu. Se ei ole yleensä dominoiva (pikemminkin nöyrä, mutta ei mielistele), vaan oppii helposti paikkansa, joka on aina ihmisten alapuolella. Se on myös hyvin lempeä ja suvaitsevainen vieraita ihmisiä kohtaan. Pieni varautuneisuus ("arvokkuus") vierasta kohtaan on täysin normaalia, arkuus tai pienikin aggressiivinen käytös taas ei kuulu lainkaan siperianhuskyn luonteeseen.
Monet siperianhuskyt pitävät lapsista hyvin paljon (kuitenkaan minkään rotuista koiraa ei pidä jättää valvomatta keskenään pienten lasten kanssa) ja ovat hyvin kärsivällisiä ja useat leikkivät lasten kanssa. (Huomaathan aina kuitenkin valvoa, jos koirat & lapset puuhailevat keskenään, etenkin isolla koiralla on vahvat kynnet & leuat, jolla se saattaa saada vahinkoa aikaan tarkoittamatta pahaa. Katso myös, etteivät lapset alituisesti häiritse koiraa, koirakin tarvitsee rauhalliset lepo- ja ruokailuhetkensä) ja etenkin pennusta asti totutettuna ne ovat mitä mainioimpia seuralaisia lapsille. Vieraille lapsille, niin kuin muillekin ihmisille, siperianhusky on ystävällinen ja käsiteltävissä. Siperianhusky eroaa monista muista roduista myös sosiaalisuudellaan muita koiria kohtaan – monissa kenneleissä uroksia pystyy pitämään monta samassa tilassa ilman yhteenottoja. Toiselle koiralle aggressiivisesti muriseva siperianhusky ei ole rodunomainen. Valjakkotyöskentely vaatii koiralta yhteistyökykyä - remmin päässä rähisevä siperialainen ei ole rodulle tyypillinen yksilö (erotathan kuitenkin aggressiivisen rähinän "ulvomisesta". Monet siperianhuskyt, kuten omani, "huutelevat" toisille koirille ja luokse päästyään haastavat leikkiin haistelutuokion jälkeen). Parhaiten sosiaalisuus testataan koiralle vieraassa valjakossa, jolloin nähdään osoittaako koira dominointia/aggressiivisuutta toisia koiria kohtaan vai onko se niin kuin pitää, eli valjakkotyöskentelyyn sopiva työkoira.
Siperianhusky kuuluu laumaan, EI yksineläjäksi "häkin nurkkaan" tai "narun jatkoksi". Siksi siperianhusky ei välttämättä ole paras ratkaisu allergikolle, jos allergikko joutuisi siperianhuskyn laittamaan yksin tarhaan, eristyksiin muusta laumasta. Siperianhusky on seurallinen eläin, joka haluaa olla laumansa (oli ne sitten ihmisiä tai koiria) kanssa. Yksinäinen siperianhusky saattaa yksin jäädessään ulvoa laumaa - Ja se ulvonta ei ole pientä vikinää. Sisälle yksin jäävä, ahdistunut koira voi alkaa tuhoamaan paikkoja (paikkojen tuhoaminen voi johtua myös tekemisen puutteesta, mutta myös yksinjäämisestä). Siperianhuskyn leuoilla ei pienellä vahingolla säästytä, jos sille tielle joudutaan. Monet siperianhuskyt ovat mainiosti sopeutuneet yksinoloon, toiset taas eivät. Silloin kannattaa harkita toista koiraa, jos resurssit ja kyvyt mahdollistavat kahden koiran elättämisen ja kasvatuksen.
Siperianhuskyissä löytyy myös rotumääritelmästä poikkeavia yksilöitä (aivan niin kuin muissakin roduissa); On arkuutta, aggressiivisuutta (ja nämä käsitteet pitäisi tulkita oikein) ja vaikka mitä, mutta onneksi nämä eivät ole kovin yleisiä, ainakaan Suomessa. Joissain maissa, missä siperialaisen suosio on noussut räjähdysmäisesti ja jossa koirat siten helposti menevät vääriin käsiin, on siperianhusky luokiteltu "15 vaarallisimman koiran joukkoon" saksanpaimenkoiran, dobermannin, rottweilerin ja tanskandogin kanssa. Veikkaisin syyksi sen, että ihmiset ovat liian heppoisin kriteerein hankkineet tällaisen koiran eivätkä ole osanneet kasvattaa sitä oikein/eivät hallitse aktiivista vetokoiraa ja koira on mahdollisesti ollut myös hyvin vähällä aktivoinnilla, kun "pentutehtailijat" mainostavat koiria "seurakoiriksi sopivina". Itse sijoittaisin rodun mieluummin sinne toiseen päähän listaa... Rotu on yllättävän "helppo" kun omistajan ja koiran kemiat natsaavat. Siperianhusky pitäisi sosialistaa pentuna kaikenlaisiin asioihin, käyttää pentua vieraissa paikoissa, antaa vieraiden silitellä pentua ja pitäisi tarjota hyviä kokemuksia vieraista paikoista ja oudoista asioista, jotta siperianhusky olisi ”yhteiskuntakelpoinen” aikuisena. On siperianhuskeja, jotka ovat asuneet koko ikänsä metsän keskellä omassa laumassa. Nämä eivät tietenkään ole sosialistamista saanut, joten on ihan ymmärrettävää, että tällaiset koirat laumasta eroon joutuessaan ovat "hädässä" ja etsivät muita lauman jäseniä, turvautuvat omistajiin jne. Tällaisessa tapauksessa puhutaan usein ”metsittymisestä”.
Siperianhusky, niin kuin muutkaan rodut eivät ole automaattisesti mitään muuta kuin mitä perimä tuo; muun hoitaa nk. ympäristötekijät, eli esimerkiksi se, että missä ja miten koira asuu, kuinka paljon koira on kokenut ja mitä on kokenut. Eli voit itse vaikuttaa koirasi käytökseen eri tilanteissa kouluttamalla ja kasvattamalla siitä haluamasi tyyppisen. On myös asioita, joihin on hankalampi vaikuttaa. Näitä asioita ovat mm. irti pysyminen. Koira toimii ensisijaisesti viettiensä varassa ja etenkin sellainen rotu joka ei miellytä omistajaansa, voi olla haastava (muttei mahdoton) koulutettava. Jotkut siperialaiset pystyy päästämään irti pihalle juoksentelemaan kun taas on siperialaisia, jotka eivät koskaan pysy pelkällä käskyllä irti, vaan livahtavat omille teilleen kun näkevät sen mieleiseksi vaihtoehdoksi. Tähän ei riitä pelkästään hyvä suhde koiraansa; on koiria ja omistajia, joiden suhde toisiinsa on upea, mutta koiran riistavietti vie voiton kun on kyse irti pitämisestä. Eli jos haluat 100% varman irtipidettävän koiran, siperianhusky ei välttämättä ole sopiva rotu. Voit toki yrittää hankkimalla pennun pentueesta, jonka vanhemmilla & sukulaisilla ei ole kovin vahva riistavietti. Kaikki kasvattajat eivät edes myy pentua, jos ei ole valmiiksi tarhaa/aitausta. Se, onko koira käyttö- vai näyttelylinjainen on merkityksetön asia. Siperianhusky ei mielistele, joten kouluttajan täytyy olla kärsivällinen, vaikka siperianhusky onkin erittäin älykäs ja oppivainen koira; se oppii nopeasti, mutta kyllästyy helposti. Koulutustuokioiden täytyy olla lyhyitä, jotta siperianhuskyltä ei menisi maku hommaan. Koiraa kannattaa palkita paljon onnistuneista suorituksista, jotta sille jäisi mieluisa kokemus tapahtuneesta. Siperianhuskyllä on tapana usein totella jos huvittaa...
Sopeutuvaisen luonteen ansiosta siperianhusky sopeutuu myös "seurakoiraksi", kunhan sille tarjotaan runsaasti virikettä ja liikuntaa; siperianhusky nauttii juoksemisesta. Se on luotu siihen. Jos et pysty siperianhuskylle tarjoamaan elämyksiä valjakossa tai juoksemisen vapautta ilman talutinta, en suosittele siperianhuskyä. Täysin vapaanahan siperianhuskyn ei kannata antaa juoksennella, joten siihen tulisi olla aidattu alue (mm. koirapuistot ovat aidattuja, mutta valitettavan usein aika pieniä) koiran oman turvallisuuden kannalta. Siperianhusky sopii niin TOKO:n, agilityyn kuin muihinkin lajeihin, kunhan jaksaa kouluttaa. Parhaaksi TOKO/ agilitykoiraksi en siperianhuskyä miellä, mutta sen kanssa voi niitä silti harrastaa, vaikka sitten vain omistajan & koiran huviksi.
|
