Siperianhuskyn rotumääritelmän selitykset

Lähde: Suomalainen Siperianhusky Seura, www.siperianhusky.fi

Suosittelen tutustumaan, huomaa etenkin painotetut kohdat!

 Lähteinä

- SEPP-testi aineisto
- Lorna Demidoff (kennel Monadnock)
- Historialliset lähteet, Bogoras, Jochelson ym.

 ▪ YLEISVAIKUTELMA
Pyrkimys keskikokoon, joustavaan liikuntaan, voiman, nopeuden ja kestävyyden tasapainoon sekä molempien sukupuolien kyvykkyyteen toimia rekikoirina, osoittaa että koiran alkuperäinen tehtävä oli kyetä sisukkaasti vetämään keveää ( = noin puolet koiran omasta painosta ) kuormaa aina liki 160 km/pvä. Sitä ei siten ole tarkoitettu vain pikamatkalle tai raskaan kuorman vetoon. Mikä tahansa rakenteen jykevyys yhtälailla kuin ylijalous olisi täten rajoite kestävyyden, nopeuden ja voiman tasapainolle.
Siperianhuskyjen rakenne vaihtelee suhteellisen tiiviistä (compact), muttei koskaan raskas (cobby) melko linjakkaisiin (rangy). Kaikissa rakennetyypeissä luuston täytyy olla keskivahva ja suhteessa koiran kokoon.

 ▪ LUONNE
Luonne on erittäin tärkeä osa-alue siperianhuskylla. Aggressiivinen koira ei ole ryhmään eikä valjakkotyöskentelyyn soveltuva. Koska siperianhusky on rekikoira, pitäisi pienintäkin oiretta tappelunhalun tai hyökkäävyyden suuntaan tuomita mitä ankarimmin. On väitetty, että tsuktsien koirat olivat tappeluiden välttämiseksi usein kastroituja mutta tulkinta on väärä. Kastroitu koira, jolla on alentunut aineenvaihdunta tarvitsee vähemmän ruokaa. Kastroiminen myös varmisti, että vain luonteeltaan parhaat (johtaja) koirat saivat jatkaa sukua.
Koiraa tulisi voida vaikeuksitta siirtää valjakosta toiseen.

 ▪ PÄÄ
Koko, rungon mittasuhteet, turkinlaatu sekä pään piirteet ovat tärkeitä rotuominaisuuksia puhdasrotuiselle koiralle. Usein väitetään, että pään jalostaminen on vain esteettistä hömppää ja sillä ei ole mitään tekemistä rodun käytön kannalta. Tämä ei ole täysin totta. Käytännön tiede on osoittanut, että hyvin kehittynyt otsapenger ja pitkähkö kuono antavat nenän onteloille erittäin suuren tilan, jolloin sisään hengitetty kylmä ilma lämpiää tarpeeksi ja suojaa täten arkoja silmien ja aivojen rakenteita, samalla se toimii tehokkaana jäähdyttimenä koiran työskennellessä. Kyky työskennellä suu suljettuna estää osaltaan keuhkoja saamasta kylmää.
Mantelinmuotoiset silmät ovat useimmilla villeillä koiraeläimillä ja ne ovat myöskin edullisimmat ja parhaiten suojatut vammoilta ja viimalta.
Voidaan myös osoittaa, että keskikokoinen, pysty ja hieman pyöristynyt korvan malli on vähemmän altis kylmälle, kuin suuri tai luppakorva. Leikkaava purenta on normaali koiraeläimen purenta.
Voidaankin todeta, että ainoastaan silmien lievä vino-asentoisuus ja korvien korkea asento ovat ainoat esteettisyyteen viittaavat. Koska suurimmalla osalla ensimmäisistä Siperian tuonneista kuitenkin oli nämä piirteet, voidaan niitä pitää erittäin perusteltavina. Samalla nämä piirteet erottavat siperianhuskyn "serkuistaan" alaskanmalamuutista, samojedinkoirasta ja grönlanninkoirasta. Siperianhuskyn ilme on valpas, ystävällinen jopa ilkikurinen. Raskas syvä pää voi olla vaikuttava ja kevyt elegantti mutta kummankaan ilme on tuskin ilkikurinen.

 ▪ KAULA
Kaula tasapainottaa liikettä. Liikkeessä pystyssä kannettu kaula aiheuttaa lyhyet, sidotut liikkeet, ja viittaa suoraan lapaan.

 ▪ RUNKO
"Selkä suora ja vahva, selkälinja suora" on vaikutelma, joka tulee saada kun koira liikkuu, jolloin selkälinja pysyy tasaisena ja kiinteänä. Itse asiassa selkäranka kaartuu hieman ennen lannetta, jolloin säkä on hieman korkeammalla kuin lantio. Lievä kaarevuus, joka sijoittuu lantion ensimmäisen kolmanneksen kohdalle (wheelback) on selkärangan voimalle ja kestävyydelle välttämätön. Tämä pyöreys on myös tärkeä energian siirrolle ja säästölle. Noin 30 - 35 ° kulma vastaa lähinnä voiman, nopeuden ja kestävyyden vaatimuksia.

 ▪ RINTAKEHÄ
Kestävyyttä vaadittaessa on rintakehän syvyys erittäin tärkeää, mutta leveys ei tällöin saa olla jalkojen välissä. Tila elintärkeille elimille saadaan rintakehän pituudesta ja syvyydestä, ei leveydestä. Pitkä rintakehä aiheuttaa suhteessa lyhyehkön lanneosan, mutta lanteen liika lyhyys taas liikkeiden jäykkyyttä.
Täten hieman pitempi lanneosa on parempi kuin hieman liian lyhyt.

 ▪ HÄNTÄ
Usein sanotaan ettei koira juokse hännällään, mutta kun lantion asento vaikuttaa suuresti hännän kiinnitykseen ja lantion asennolla on suuri vaikutus koiran liikkeisiin, ei häntääkään voi pitää pelkkänä koristeena. Oikein asettunut häntä viittaa lantion oikeaan asentoon ja koiralla, jolla on hyvät liikkeet on useimmiten myös hyvä hännän kiinnitys ja kanto. Usein koholla oleva häntä liittyy myös koiran mielialaan, tarkkaavainen koira pitää häntäänsä koholla, kun taas liikkeessä häntä tavallisesti myötäilee tasapainottaen askellusta. Koira, joka työskennellessään pitää häntää koholla ei todennäköisesti tee kovastikkaan töitä.
Karvoituksen pituus taas viittaa oikeaan turkinlaatuun. Pitkät karvajouhet kesäturkkisella koiralla viittaavat liian pitkään turkinlaatuun (woolie), mikä ei ole toivottavaa.

 ▪ RAAJAT
Siperianhuskyn eturaajojen väli ei saa olla olla liian leveä (liika leveys viittaa tynnyrimäiseen tai liian leveään rintakehään, joka estää eturaajojen vapaata liikettä).
Raajojen pituuden ollessa hieman yli puolet koiran säkäkorkeudesta (55%) ja kyynärpään sijoittuessa hieman yli puolenvälin viitataan jälleen optimaaliseen nopeuteen, voimaan ja kestävyyteen.
Mikä tahansa pitempi viittaisi sprintteriin, mikä tahansa lyhyempi olisi liian hidas ja jäyhäliikkeinen.
Lavan tulisi olla noin 30-40 ° kulmassa. Mikään ei ole parempi indikaattori kuin lavan asento. Taakse asettunut viisto lapa on joustavin liikkeessä. Suora lapa ja olkavarsi ovat kovasti energiaa kuluttavia. Lapaluun, olkavarren, lantion ja reisiluun tulisi olla yhtä pitkät ja tasapainossa.
Sivusta katsottuna välikämmenet ovat hieman viistot, noin 10-15 asteen kulmassa. Joustavat rannenivelet ja väli-kämmenet estävät tehokkaasti vammautumista kovalla uralla ja ovat tärkeät myös liikkeen keveydelle ja sulavuudelle.
Usein koira, jolla on hyvä etuosa kääntää seistessään tassuja hieman ulospäin (n.10 astetta), jolloin vauhdissa tempon lisääntyessä ja raajojen siirtyessä lähemmäksi tasapainopistettä rungon keskiviivan alle, liikkeen aiheuttama rasitus kohdistuu kahdelle keskimmäiselle varpaalle, jolloin liikunta on tehokkainta. Itse asiassa koirat, joilla on tassut seistessä aivan suoraan eteenpäin, pyrkivät kääntämään ne vauhdissa sisäänpäin (toe-in). Käpälien sitkeys ja paksuus estävät tehokkaasti vammautumisia ja ontumisia.
Takaosallaan koira kehittää voimaa. Nopeimmilla eläimillä on korkea kinner, joka kehittää suurimman eteenpäin vievän nopeuden, kun taas matala kinner tarvitsee vähemmän energiaa ja on siten kestävämpi.
Reiden lihaksiston kehittyneisyys ja hyvä kulmautuminen polvissa ja kintereissä viittaavat voimaan ja voiman siirtoon.

 ▪ LIIKKEET
Kaikki viittaa jälleen voiman, nopeuden ja kestävyyden tasapainoon ja pieneen energian kulutukseen. Etu- ja takaosien kulmauksien tasapaino on avain väsymättömään ja kestävään liikuntaan. Oikein kulmautunut koira pyrkii saavuttamaan liikkeen tasapainon ja tehokkuuden siirtämällä raajansa rungon pituusakselille.
Virheellinen kulmautuminen, tasapainottomuus ja ylipainoisuus aiheuttavat tehottomat ja väsyttävät liikkeet. On muistettava, että rotumääritelmän mukaan voiman, nopeuden ja kestävyyden tasa-painoa ilmentää koira, joka on "nopeasti ja keveästi liikehtivä" ja "jonka liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta". Kommentti "tuo koira kykenee vetämään rekeä!" sanotaan aivan liian usein koirasta, joka on raskasluustoinen, vahva ja suurilihaksinen ja joka vain liikkuessaankin näyttää vetävän 90 kg:n kuormaa.

 ▪ KARVAPEITE
Siperianhuskyn turkki on ainutlaatuinen arktisten rotujen joukossa. Sekä alaskanmalamuutilla että samojedilla on pitempi ja pörröisempi turkki.
Ero johtuu pääasiassa alkuperäisten koirakantojen elinalueiden sääoloista. Pitkään ja tuuheaan turkkiin muodostuvat lumi- ja jääkokkareet olivat vaara hengissä pysymiselle ankarissa tuiskuisissa sääolosuhteissa. Koillis-Aasian koirien turkit olivat täten kehittyneet ihonmyötäisiksi ja hieman rasvaisiksi vastustamaan jään muodostumista. Pientä variaatiota turkin pituudessa on rodun eri yksilöillä, kuitenkin siten etteivät koiran sulavat linjat hämärry ja turkinlaatu on oikea.
Varsinkin uroksilla on usein kaulan ja säkän seudulla tuuhea "kaulus" talviturkissa. Keskimääräinen turkin pituus on n. 2-7cm. Trimmaus on ehdottomasti kiellettyä, jotta turkin luonnollisuus säilyisi.

 ▪ VÄRIT
Kaikki värit ja väriyhdistelmät sallittuja. Siperianhuskylla on aina esiintynyt epäsymmetrisiä kuviointeja eikä ne ole virheellisiä. Ihmissilmää tuntuu kuitenkin, - ikävä kyllä - miellyttävän enemmän symmetria kuin epäsymmetria. Värillä ei ole mitään merkitystä siperianhuskylle ja on sen ominaisuuksista tärkeysjärjestyksessä viimeisellä sijalla, eikä mitään väri diskriminointia saa esiintyä. Joskus koira voi vaikuttaa epäedulliselta värinsä puolesta, mutta muut koiran ominaisuudet täytyy aina asettaa arvoasteikossa etusijalle.

 ▪ KOKO
Koko on siperianhuskylla keskeinen ominaisuus rakenteen toimivuudelle. Määritelmää pienemmältä koiralta puuttuisi tarvittavaa voimaa, kun taas suuremmalta puuttuisi kestävyyttä ja nopeutta. Koon variaatiot täytyy sallia, mutta kumpaakaan ääripäätä ei saa asettaa toista paremmaksi, sillä pyrkimys keskikokoon tulisi olla ohjenuorana.
Siperianhusky on kokoonsa nähden suhteellisen kevyt koira ja tästä koon ja painon suhteesta johtuen se on säästynyt monilta saman korkuisten, mutta painavampien koirien luusto- ja nivelsairauksilta. Luuston lujuus on osoitus nopeuden, voiman ja kestävyyden tasapainolle. Siperianhuskyn luusto on koiran kokoon nähden huomattavasti kevyempi kuin alaskanmalamuutin.
Suhteessa koiran kokoon siperianhuskyn luustoa voidaan verrata collien, dobermannin tai länsisiperianlaikan luustoon.