 |
|
|
|
Siperianhusky
|
Terveystilanne
Aluksi Siperianhusky on nk. ”perusterve rotu”, eli sillä ei ole kovinkaan paljon (invalidisoivia) sairauksia vaivanaan, vaan rotu on yleisesti terve. Kuitenkaan mikään rotu (tai suku, tutkimattomuus ei ole terveyden tae!) ei ole täysin vapaa sairauksista, joten esitän tässä asioita, siperianhuskyn terveyttä koskevista asioista ja myös sukusiitoksesta on oma juttunsa. Vaikka siperianhusky onkin terve rotu, tulee jalostuksessa aina kiinnittää huomiota terveyteen - muuten rotu ei terveenä pysy. Myös sukusiitoksen huomioon ottaminen on tärkeää. Monilta se tuntuu unohtuvan, mutta se ei olekaan niin mitätön seikka, kun kuvitella voisi. Pennun ostajalla on tässä oma osansa. Kun ostat pennun joltain, tavallaan hyväksyt kasvattajan toiminnan. Suosittelen siis tarkasti tutkimaan (vaikka se vaatii aikaa ja vaivaa) mitä olet hankkimassa. Tutustu rauhassa ensiksi sairauksiin, mitä rodulta löytyy. Sen jälkeen kartoita pentueen teettäjät; tietävätkö kaikki edes, mitä sukusiitos on? Tietävätkö he, mitä se merkitsee? Vähätteleekö kasvattaja omien koiriensa huonoja puolia, korostaen hyviä? Teettääkö kasvattaja kaikilla nartuillaan pennut? Sanooko kasvattaja, että ei ole sairauksia tai että tutkimustulokset eivät ole julkisia koska ne ovat vain sisäpiiritietoa ("muut ei niillä kuitenkaan mitään tee") ? Ihmisen täytyy muistaa, että jalostamamme koirat ovat täysin ihmisen armoilla, siksi täytyy ehdottomasti ottaa huomioon, että kyseessä on elävä ja tunteva olento, jonka kustannuksella ei ole leikkimistä. Ihmisen typeryydestä voi seurata eläimille kärsimyksiä. Eläinsuojelulakikin kieltää sen: ” Sellainen eläintenjalostus, tai jalostusmenetelmien käyttäminen, joka aiheuttaa eläimelle kärsimystä taikka josta on merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille on kielletty ” Tämän seuraavan tekstin tarkoitus ei ole säikyttää lukijoita. Sairauksia on monta, mutta ei kannata pelkästään laskea niitä, vaan tutkia; mitä ne ovat, mitä ne sisältävät, kuinka harvinaisia/yleisiä ne ovat, mitä haittaa niistä on koiralle. Huomaat kyllä viimeistään sairaan pennun ostaessa, etteivät nämä ole pikkuasioita, mutta eivät mahdottomiakaan. Siperianhusky ei ole PEVISA ( Perinnöllisten Vikojen ja Sairauksien vastustamisohjelma) -rotu, joten terveydelliset seikat tai tutkimustulokset eivät rajoita koiran rekisteröintiä. Siksi on erityisen tärkeää, että pennun ostaja kiinnittää huomiota, millaista toimintaa kannattaa. On ihmisiä, jotka pitävät PEVISAan menosta kovaa mekkalaa mutta eivät itse ollenkaan tee niin kuin muita velvoittavat tekemään. Onneksi on mahdollisuus valita millaista toimintaa kannattaa.
siperianhuskyn perinnölliset silmäsairaudet
Siperianhuskeilla tavataan yleisimmin viittä silmäsairautta. Yleisin niistä on harmaakaihi (HC). Neljä muuta löydettyä ovat PHTVL/PHPV, Glaukooma, PRA (huskeilla ainoastaan XL-PRA) ja CCD:tä. Näitä on siis löydetty siperianhuskeilta, mutta neljä viimeistä eivät ole kovin yleisiä. Mitenkä ne periytyvät? Niiden periytymistapaa siperianhuskylla ei varmaksi tiedetä, yhteen ominaisuuteen voi vaikuttaa useampi eri geeni. Yleensä sairauksissa geenin pitää tulla molemmilta vanhemmilta, jotta koira sairastuisi. Kuitenkin koira voi kantaa ominaisuutta, vaikka ei itse siihen koskaan sairastuisi. Jos esimerkiksi yhtä urosta käytetään useaan eri narttuun, ja joka pentueessa on esimerkiksi harmaakaihi, voi siitä jo jotain päätellä. Uros ainakin kantaa sairautta, koska sen jälkeläiset ovat sairastuneet. Huomaa, että aiheutetut ominaisuudet eivät periydy. Koska periytyminen on niin moniselitteinen asia, tässä jutussa en siihen sen enempää puutu. Sähköpostia voi tästä asiasta laittaa, keskustelen asiasta mielelläni.
Harmaakaihi, HC, Hereditary Cataract (nro.koodi J1511 ) on yleisin siperianhuskyn silmäsairaus. Kaihia tavataan kahdenlaista, ns. "nuoruudenkaihi" eli Juveniilikaihi, on nähtävissä kun koira on 8-24kk ikäinen, ja ns. "tavallista" harmaakaihia (jota on yleisesti muillakin roduilla). Juveniilikaihi näkyy koiralla hyvin nuorena, jonka jälkeen se voi ikään kuin hävitä, ettei sitä löydetä tutkimuksissa. Koira näyttää tutkimuksissa aivan terveeltä, vaikka se onkin perinnöllisesti sairas. Voi myös käydä niin, että kaihi häviää toisesta silmästä kokonaan, vaikka toinen silmä on edelleen selkeästi sairas. Siksi olisi tärkeää tarkastaa koirat myös nuorena. Myöhemmällä iällä voi tutkimus juveniilin kaihin kannalta olla siis liian myöhäistä. Huomaa, että vanhoilla koirilla esiintyy hyvin usein kaihia, joka johtuu vanhuudesta. Myös esim. Diabetes voi aiheuttaa kaihimuodostelmia, mutta nämä eivät ole perinnöllisiä. Edennyt kaihinen silmä on samea, usein hieman harmahtavan värinen. Mitenkä kaihi vaikuttaa koiran elämään? Se voi kehittyä, ja lopulta se voi sokeuttaa koiran täysin. Siperianhuskyn, samojedinkoiran ja alaskanmalamuutin kohdalla on huomattu, ettei kaihi aina etene, vaan se ikään kuin pysähtyy, eikä näin ollen sokeuta koiraa. Kaihi voi myös lievemmässä muodossa olla vain hieman haitaksi; koira ei esimerkiksi näe normaalisti kirkkaassa valossa. Kaihin voi todeta asiaan perehtynyt eläinlääkäri, sitä ei selvitetä taskulampuilla tai pallonheittelyillä. Maailman siperianhusky kannasta noin 5-7% sairastaa kaihia. Kantajia sen sijaan on reilusti enemmän. Ei ole olemassakaan kaihivapaata linjaa, joten kaikki koirat (myös koirat, joita ei käytetä jalostukseen) olisi hyvä tarkastaa, jotta kantajat selviäisivät, nimittäin jos koira kantaa kaihia, sitä ei näe silmätarkastuksissa. Pentueessa se saattaa tulla sitten esille sairaina yksilöinä.
PHTVL eli Persistent Hyperplastic Tunica Vasculosa Lentis / PHPV eli Persistent Hyperplastic Primary Vitreous, jossa sikiöaikainen verisuoni ei ole normaalisti surkastunut linssin ja silmäpohjan väliltä. Sen kuuluisi surkastua pennun ollessa 2-4 viikon ikäinen. Sairaudessa linssi muuttuu epänormaaliksi rakenteeltaan ja seurauksena voi olla sekundääri harmaakaihi. Miten vaikuttaa koiran elämään? Korkeammat asteet (asteet 2 - 6) voivat johtaa sokeuteen. Yleensä aste 1 ei vaikuta koiran elämään mitenkään ja 1 aste ei ole este jalostuskäytölle. Perinnöllisyyttä ei kunnolla tunneta siperianhuskeilla. Tämän sairauden voi havaita normaalissa silmätarkastuksessa.
Glaukooma "viherkaihi" (silmänpainetauti), jossa silmän nestekierto häiriintyy, joka nostaa silmän sisäistä painetta. Sairaus on koiralle erittäin tuskallinen, ja voi johtaa hyvinkin nopeasti näön menettämiseen. Glaukoomaa ei kuulu valitettavasti normaali tarkastusrutiineihin, joten sen tutkiminen on jäänyt vähemmälle. Glaukooma voi olla myös aiheutettu, esim. silmään kohdistuva raapaisu voi johtaa glaukoomaan.
PRA, Progressiivinen Retinan Atrofia eli etenevä verkkokalvon surkastuminen on siperianhuskyllä ainoastaan XL (X-linked) -PRA eli kytkeytynyt X-kromosomiin. Tutkimukset osoittivat, että suurin osa sairastuneista oli uroksia, mutta nartut voivat myös sairastua ja kantaa sairautta. Sairaus johtaa koiran sokeutumiseen 5- 6 vuoden iässä. Sairauden voi todeta DNA-testillä.
CCD, kornean kristalloidi dystrofia, kiteinen sarveiskalvon surkastuma. Todetaan koiran ollessa n. 6-8kk iässä. Koiran vanhetessa voi aiheuttaa näön heikkenemistä.
lonkka- ja kyynärnivel dysplasia Lonkkadysplasia (HD, hip dysplasia) eli lonkkanivelen kehityshäiriö ("lonkkavika") vaivaa monia rotuja, vaan ei pahemmin siperianhuskeja. Lonkkadysplasia on useimmiten isojen rotujen ongelma, joka saattaa aiheuttaa kipuja vaikeuttaen koiran normaalia elämää. Lonkkanivelet tutkitaan röntgenin avulla ja tulos määritellään lonkkamaljakon syvyyden, lonkkanivelen löysyyden, maljakon ja reisiluun pään muodon ja artroosimuutoksien perusteella. Suomessa käytetään ABCDE -asteikkoa, josta ▪ A tarkoittaa normaalilonkkaista (ei muutoksia) ▪ B tarkoittaa rajatapausta, josta ei varmuudella voi sanoa onko muutoksia vai ei ▪ C tarkoittaa lievää dysplasiaa (lieviä muutoksia havaittu) ▪ D tarkoittaa keskivaikeaa dysplasiaa ▪ E tarkoittaa vaikeaa dysplasiaa
Maailman siperianhuskeista yli 97% (tutkituista) ovat tervelonkkaisia eli A:ta ja B:tä. Suomessa tutkitut siperianhuskyt ovat aina olleet joko A- tai B -lonkkaisia, lukuun ottamatta muutamaa, joilta on löytynyt C -asteet. Lähes terveitä siis, mutta totuus on, ettei siperianhuskeja ole paljoakaan kuvattu, koska puhutaan, ettei sairas lonkkainen siperianhusky pysty vetämään tai että ei tarvitse, koska ne muutamat kuvatut ovat olleet tervelonkkaisia. Jokaisella on oma mielipide tästäkin asiasta… Rekikoira, joka tekee rasittavaa työtä (jossa koetuksella on kestävyys, nopeus ja voima samassa) ei voi olla rakenteeltaan sairas, mutta on myös esimerkiksi alaskanmalamuutteja, joilla on dysplasiaa mutta vetävät rekeä (raskaita kuormia) normaalisti. Lonkkadysplasia kehittyy koiran kasvaessa. Lonkkadysplasia periytyy, mutta voi myös olla ympäristötekijöiden aiheuttama. Esimerkiksi koiran saama ravinto, liikunta jne. voivat muokata koiran luuston kehitystä tai häiritä sitä. Etenkin suurilla roduilla on ongelmia luuston kehittymisen kanssa, jotkut jopa varovat liikuttamasta koiraa liikaa tai tietyissä paikoissa (esim. rappuset) yrittäen näin välttää dysplasian muodostumista. Siperianhusky ei kuitenkaan ole tällaisiin rotuihin kuuluva, huskyn liikuttamista lonkkadysplasian pelon takia ei kannata nuorena rajoittaa. On myös tutkittu, että korkea sukusiitos olisi osana lonkkadysplasian kehitykseen (johtaisi huonompaan suuntaan).
Kyynärnivelelet (ED, elbow dysplasia, O(C)D osteochondritis dissecans) ovat myös olleet siperianhuskeilla terveet (0/0) eikä niissä ole sen kummemmin juttua missään terveystiedoissa siperianhusky -rodun kohdalla. Myös kyynärnivelien muutokset ovat eniten raskaiden rotujen ongelmana. Kyseessä on luutumishäiriö, jossa tavallisesti jonkun nivelen nivelrusto paksuuntuu. Luutuminen häiriintyy (mahdollisesti ravitsemushäiriöiden vuoksi, tasapainoiseen ravintoon lisätään tarpeettomasti kivennäisaineita (kalsium-fosfori tasapaino ei ole oikea) tai syötettävä rehu on liian voimakasta, koira kasvaa liian nopeasti kokoa. Myöskään suurempien rotujen, joihin siperianhusky ei lukeudu, liika rasittaminen liikunnalla kovin nuorena ei ole hyväksi) ja sen seurauksena voi muodostua jopa halkeamia nivelpintaan ja rustopala voi irrota. Tämä aiheuttaa koiralle kipuja (ilmenee ontumisena). Kyynärnivelet ovat kovan rasituksen alla, niitä painaa suurin osa koiran painosta (n 80%), joten on tärkeää, että rodussa pidetään huoli kyynärnivelten terveydestä. Kyynärniveldysplasian asteet merkitään seuraavasti: (huom. kummallekin kyynärnivelelle on oma "arvonsa", toinen kyynärnivel voi olla esim. 1 ja toinen 0, jolloin se merkitään 1 / 0 tai 0 / 1 tai molemmat kyynärät voivat olla esim. 1 / 1 tai 0 / 0 jne.)
▪ 0 kyynärnivelet ovat normaalit (terveet) ▪ 1 kyynärnivelissä on löydetty lieviä muutoksia ▪ 2 kyynärnivelissä on löydetty kohtalaisia muutoksia, mahdollisesti pieniä epämuodostumia ▪ 3 kyynärnivelissä on löydetty voimakkaita rappeutumismuutoksia / epämuodostumia.
epilepsia, kivesvika, hammasongelmat Epilepsiaa eli ”kaatumatautia” on myös esiintynyt rodussa. Epilepsiaa on kahden tyyppistä; Sekundaarisella epilepsialla tarkoitetaan jostain syystä (aiheutettu) johtuvaa epilepsiaa, eli kyseessä on aivovaurio. Sen on voinut laukaista esimerkiksi onnettomuus, synnytysvauriot, aivokasvaimet jne. Sekundaarinen epilepsia ei periydy (niin kuin ei muutkaan hankitut ominaisuudet). Primaari epilepsia voi periytyä. Sen syytä ei välttämättä tiedetä. Epilepsia voi olla voimakas (koira selkeästi kärsii epileptisistä kohtauksista) tai lievempää (lääkkeillä melko hyvin hallittavissa, kohtaukset lieviä). Usein ja voimakkaista kohtauksista kärsivän koiran elämä ei ole helppoa, jolloin omistajan on tehtävä päätökset koiran parhaaksi, ei itsekkäästi ajatellen. Mitä oireita epilepsiassa on? Lievässä epilepsiassa voi olla, että koira on vain hetken ”poissaolevan” oloinen tai koira vain käyttäytyy omituisesti. Koira voi voimakkaammassa epilepsiassa kouristella, kuolata, virtsata ja ulostaa omasta tahdosta riippumatta. Koira ei selkeästi voi hallita itseään. Koira voi mennä tilanteessa tajuttomaksi ja jopa hengitys voi lakata hetkeksi. Jutun allekirjoittanut on omistanut voimakkaita kohtauksia saaneen epileptisen koiran ja voin vakuuttaa, ettei kukaan halua samaa omalle koiralleen; jos koirallasi on tullut esille sairaus, joka voi olla / on perinnöllinen, kerro siitä avoimesti! Vaikeneminen ei auta ketään. Sairauksia ei pidä hävetä, ne voivat sattua kenelle tahansa. Kasvattajien olisi tärkeä tietää jos heidän linjoissaan on löytynyt sairauksia; vastuuntuntoinen kasvattaja ottaa sairaudet huomioon seuraavaa yhdistelmää harkitessa, ehkä jättää kokonaan pois jalostuksesta koiran, jonka pennuilla on riski sairastua.
Muita ongelmia terveyden kanssa ovat mm. hammaspuutokset. Aikuisella koiralla on normaalisti 42 hammasta, joita nimitetään seuraavasti:
▪ Incisor, inkisiiva
(I) eli etuhampaat (12kpl)
Hammaspuutokset ovat periytyvä ominaisuus, mutta huomaa, että hammaspuutokset voivat olla aiheutettuja, hampaita voi lähteä esimerkiksi onnettomuudessa, tappelussa tai (siperianhuskyn tuntien) verkkoja pureskellessa. Jos koiraltasi lähtee hammas, vie se heti eläinlääkäriin ja pyydä todistus siitä, että hammas on lähtenyt vahingossa. Hampaista otetaan röntgen -kuva, joka lähetetään Suomen Kennelliittoon arvioitavaksi. Tämä todistus on hyödyllinen mm. koiranäyttelyissä, tuomari on silloin tietoinen että hammas ei ole alunperin puuttunut. Purentavirheet voivat aiheuttaa koiralle ongelmia. Siperianhuskyn mahdollisia purentavirheitä ovat mm. ala- ja yläpurenta. Alapurennassa koiran alaleuka on liian pitkä verrattuna yläleukaan (tyypillinen mm. bulldogeille) ja vastaavasti yläpurennassa yläleuka on alaleukaa pidempi. Lievät purentaviat eivät aiheuta koirille yleensä ongelmia, mutta vakavampina voivat hankaloittaa mm. koiran normaalia ruokailua. Pennun kasvaessa purenta voi hieman vaihdella. Eli vaikka koiralla on pentuna lievä yläpurenta, se voi aikuistuessaan muuttua saksipurennaksi. Hampaiden vaihtumisen aikana olleet ongelmat voivat myös vaikuttaa purentaan, esim. jos koiran kulmahampaat eivät vaihdu normaalisti, ne voivat "tiellä" ollessaan muuttaa uusien kulmahampaiden asentoa.
Kivesvikaa tavataan
kaikilla roduilla, sitä esiintyy noin 5-7% kaikista uroksista. Se periytyy
(myös narttu voi periyttää kivesvikaa) mutta voi olla myös aiheutettu
(rottakokeilla on tutkittu, että ruuan köyhä biotiini/A-vitamiini
pitoisuus aiheuttaa kivesvikaa). Kivesvikaista koiraa ei pitäisi koskaan
käyttää jalostukseen ja sen sisarusten käytöstä voidaan olla montaa
mieltä. Samaa yhdistelmää ei pitäisi toistaa, mistä jo kerran on tullut
perinnöllinen kivesvika esille. Näyttelyissä kivesvikainen koira hylätään
eikä pentuetta rekisteröidä Suomen Kennelliittoon jos pentueen isä ei ole
saanut virallista näyttelytulosta tai jos Kennelliittoon ei toimiteta
eläinlääkärin todistusta uroksen normaaleista kiveksistä.
sukusiitos ei periydy Sukusiitoksella tarkoitetaan sitä, että toisillensa sukua olevat eläimet saavat keskenään jälkeläisiä. Eläintenjalostuksessa sukusiitoksen voimakkuutta ilmoittaa sukusiitos prosentti (ss%). Sukusiitosaste lasketaan jakamalla koiran vanhempien sukulaisuussuhde kahdella. Pentujen sukusiitosasteeseen ei vaikuta vanhempien sukusiitosasteet, vaan se, ovatko vanhemmat sukua keskenään. Esimerkkinä isä-tytär (TAI emo-poika TAI täyssisar) yhdistelmä. Pentueen vanhempien sukulaisuus suhde on siis 50%. Pentueen sukusiitosaste saadaan jakamalla tämä luku kahtia, tulee siis 25%. Jos vanhemmat ovat puolisisaria, niiden sukulaisuussuhde on 25% eli pentujen sukusiitoaste olisi tällöin 12,5%. Perustana puolittamiseen on siis se, että pentu saa puolet geeneistään isältään ja puolet emoltaan. Mitä nämä prosentit kertovat kokemattomalle pennunostajalle? Eivät välttämättä mitään. Selvitetään hieman sukusiitoksen haitta- ja hyötypuolia siis, niin on helpompi ymmärtää, miksi kuitenkin pentua harkitessa kannattaa pitää mielessä nämäkin asiat. Koiranjalostuksessa haitallisena sukusiitosasteen rajana pidetään yleensä kymmenen prosenttia. Monet suosittelevat silti sukusiitoksen pidettävän alle 6% (6,25% vastaa serkusparitusta). Kannattaa myös vilkaista, monellako sukupolvella tulos on laskettu, kolmella polvella laskettuna tulos voi olla aivan eri kuin jos otetaan laskuihin seitsemän sukupolvea. Sukupolvia kannattaa olla siis tarpeeksi mukana, kysy rotusi rotujärjestöltä, esimerkiksi jalostusneuvojilta, kuinka monta sukutaulua rodussasi kannattaa / on mahdollista ottaa mukaan laskuihin. Normaalisti keskimääräiseen arvoon noin 4-5 polvea riittää. Siperianhusky rodussa on alussa jouduttu tekemään paljonkin sukusiitosta, koska rotu muodostuu suhteellisen pienestä kannasta. Jalostuskoirien karsinta on "edesauttanut" sukusiitoksen nousemista, on ollut ns. matador -uroksia joita on käytetty (liikaa?) todella paljon, eli uros on astunut useita narttuja, jopa kymmeniä. Tänäpäivänä ei tällaiselle mielestäni ole tarvetta, siperianhusky rodussa on todella paljon eri sukuisia koiria, valinnanvaraa siis on.
Mitä hyötyä sukusiitoksesta on? Tyyppi saadaan yhtenäisemmäksi. Jotkut sanovat sukusiittävänsä koiriaan jotta saisivat linjassa piilevät sairaudet esille. Tämä tarkoittaisi tietenkin sitä, että koiria pitäisi tutkia ja niitä pitäisi tutkia PALJON jos oikeasti syy olisi sairauksien esille löytäminen. Kumma kyllä, en ole vielä tavannut henkilöä joka sukusiittäisi koiriaan linjoissa piilevien sairauksien esille saamiseksi JA tutkisi koiriaan (minkä sairauden LÖYTÄMINEN ehdottomasti vaatisi!) laajalla mittakaavalla. Vielä kun ei ole olemassakaan linjaa tai rotua, joka olisi vapaa sairauksista. Sukusiitoksella saadaan siis yhtenäistä tyyppiä ja mahdollisesti sillä pyritään myös säilyttämään jonkun tietyn koiran ominaisuudet (ns. linjasiitos, jolloin pentue "linjataan" tiettyyn koiraan, eli esim. yksittäinen koira on kummankin pentueen vanhemman takana, esimerkiksi isänisänisänisä on sama kuin emonisänisänisä. Tämä koira, johon "linjataan" on usein erinomainen rotunsa yksilö tai/ja siinä on jokin ominaisuus, esimerkiksi johtajakoira ominaisuudet, joka halutaan sellaisena tuleville sukupolville). Haittapuolia löytyy myös. Edes nautojen jalostuksessa ei suositella sukusiitosta käytettävän, sama pätee koirapuolella. Koirilla ollaan sukusiitoksen haittoina huomattu mm. Elinvoiman ja hedelmällisyyden heikkenemistä (pienet pentuekoot, lisääntymisvaikeudet, pentukuolleisuuden nousu, tautien vastustuskyky heikkenee). Sukusiitos vaikuttaa myös negatiivisesti mm lonkka- ja kyynärnivel dysplasiaan, polvinivel vikoihin ja mahdollisesti myös epilepsiaan. Jokainen voi miettiä, kumpi on tärkeämpää säilyttää koiria jalostaessa, niiden elinvoima vai yhtenäinen tyyppi... Siperianhuskyn kohdalla ei ainakaan minun ole vaikea päättää. Jalostaessa koiria etusijalla tulisi aina olla terveys (sekä fyysinen että henkinen) ja vasta sen jälkeen tulevat muut, esimerkiksi ulkonäölliset seikat.
|
